Kuinka minusta sitten tuli koulutettu hieroja ja urheiluhieroja EAT
Olin jo nuorena kamppailulajeja sekä ratsastusta harrastavana kiinnostunut ihmisen liikkumiseen sekä terveyteen liittyvistä asioista. Siitä miten liike tapahtuu, mistä voima lähtee ja minkälainen liikkuvuus kenelläkin on ja mistä syystä, ja kuinka voisin edesauttaa muita ihmisiä näissä asioissa.
Lähihoitajakoulussa suuntauduin ensihoitoon, minkä jälkeen suoritin ensihoidon erikoistumisopinnot ammattikorkeakoulussa. Työskennellessäni eri sairaaloissa, sekä muissa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toimipisteissä kohtasin paljon ihmisiä joilla oli sairauksien lisäksi useita erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Vielä tuolloin ei kuitenkaan ollut aika kypsä, ja niinpä lähdin kohti virkamiesuraa, työskenneltyäni ensin kahdessa eri aluehälytyskeskuksessa.
Valmistuttuani Kuopion Pelastusopistolta hätäkeskuspäivystäjäksi jäin ns. sille tielleni. Viranomaistyö oli todella antoisaa, ja hätäkeskus työpaikkana sellainen oppikoulu mitä ei voi muualta saada. Uskallan väittää, ettei monessa muussa työssä opi ihmistuntemusta niin hyvin kuin muutamissa viranomaistehtävissä, mistä hätäkeskuspäivystäjän työ on yksi. Sain olla osana rautaisia ammattilaisia sekä Suomen parasta työyhteisöä, missä tehdään näkymätöntä työtä, yleensä ilman kiitosta. Hätäkeskuksissa pelastetaan ihmishenkiä joka päivä.
Hoitajat, jotka ovat opiskelleet hätäkeskuspäivystäjiksi, puhuvat usein hoitajapirusta, joka istuu olkapäällä. Allekirjoittaneen olkapäältä se ei useiden vuosienkaan jälkeen näyttänyt lähtevän, vaan kuiskutteli korvaan, että mitä jos kerran vielä. Niinpä hakeuduin opiskelemaan koulutetuksi hierojaksi Vuokatin urheiluopistolle.
Opinnot "urheilun mekassa" olivat antoisia, ja sain valtavasti uutta oppia. Opettajat olivat todella ammattitaitoisia. Saimme koulutuksen ajaksi omat kummiurheilijat kahdesta eri lajista, mikä auttoi oppimaan sekä lajitietämystä, mutta erityisesti suunnittelemaan hierontaohjelman urheilijan eri harjoituskausille, sekä kisoja että palautumista ajatellen. Ryhmähenki oli mitä loistavin, ja opinnot tuntuivat menevän aivan liian pian ohi.
Hierojaopintojen lisäksi sain mahdollisuuden suorittaa myös PT-opinnot Vuokatissa. Oli hienoa päästä opiskelemaan liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa yhdessä, ja saada omat asiakkaat kenelle lähdin tekemään suunnitelmaa elämäntapamuutokseen. Yhteinen matka asiakkaiden kanssa kului nopeasti, ja tuntuikin että valmistuminen häämötti nopeammin mitä olin ajatellut.
Oli selvää, etten jättäisi opiskelua tähän. Lähdin heti valmistumiseni jälkeen samana syksynä jatkamaan opintoja Vuokatin urheiluopistolla urheiluhierojan erikoisammattitutkintoon. Näihin opintoihin kuului myös oma kummiurheilija, jonka kanssa yhteistyö jatkui koko opiskelun ajan. Saimme oppia urheiluhieronnan tekniikoihin jo aiemmassa koulutuksessa, koska sijaitsihan koulumme huippu-urheilun ytimessä. Urheiluhieroja EAT tutkinto toi kuitenkin mukanaan vielä syvempää oppia arvioida urheilijan lihashuollon tarvetta, käyttää monipuolisesti erilaisia hierontaotteita ja hoitomenetelmiä.
Sydämeni asia on itse hieronnan lisäksi kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti, ja pyrinkin "hieromaan" lihasten lisäksi myös huolet ja murheet pois. Tässä auttaa vahva ammattitaito ja pohja viranomaisena joka on tottunut kuuntelemaan ihmistä hädän pahimmalla hetkellä.
Entisen huippusuunnistaja Minna Kaupin mukaan urheilijan onnistuneen uran yksi tärkeimmistä taustaihmisistä on hieroja.